Vihattu ja vihattu Adolf Hitler

t. 2 c

Veikko Huovisen novelli Veitikka (WS Bookwell OY, 2003) on parodia Adolf Hitlerin omasta elämänkerasta Mein kampf ( taisteluni ), ja Hitlerin elämää tulkitsevista teoksista. Novellissa seurataan Hitlerin varttumista wieniläisestä koulupojasta maailman inhotuimmaksi ja suurimmaksi massamurhaajaksi. Novelli siis kertoo Hitlerin elämästä lähestulkoon kaiken, mutta tätä ei kannata lukea historian oppimisen toivossa. Novelli ei todellakaan sovellu siihen. Kirjassa toki käydään läpi kaikki Hitlerin elämän kohokohdat, mutta lähes kaikissa tapahtumissa on käytetty mielikuvitusta, jotta tilanteesta tulisi astetta hauskempi.

Teoksesta saa eninten irti siten, että lukija tutustuu muihin Hitlerin elämää vakavasti  käsitteleviin teoksiin ennen kuin lukee Veitikan. Itse olin lukenut Ian Kershaw : Hitler (2008, Otava, suomentanut Ilkka Reiniaro) muutaman luvun. Yllätyin kovasti siitä, kuinka Hitler ja Veitikka olivat hyvin samanlaisia. Molemmissa Novelleissa on tutkija, joka yrittää tulkita Hitlerin elämää. Veitikkassa kaikki tapahtui samalla tavalla, kuin Hitlerissä. Ainoastaan paljon liiotelluimmin. Veitikka kuitenkin voi antaa hitlerin elämästä pientä tieto, mutta yksityiskohtia ei kannata kirjasta lähteä hakemaan. Novelli ei juuri vaikuta  ihmisen tunteisiin, mutta se kyllä pidentää elinikää. ” Kaikilla oli saattajansa, kellä vanhempansa, kellä isoäiti ja täti. Sitten kuului kujalta kiukkuisia pojan huutoja.- Minä en mene sinne, minä ammun sinut ja äidin!, sanoi Hitler. Novellista voisi sanoa, että se sai minut tuntemaan itseni iloiseksi, mikäli hymy on iloisuuden merkki. Novelli sai minut myös pitämään Hitleristä siihen hetkeen asti, kunnes suljen kirjan kannet ja muistan millainen hän on oikeasti ollut. Teoksessa muistutetaan aina tietyin väliajoin, kuka Hitler oli. Näillä hetkillä mieliåiteeni vahvistuu Hitleristä : Kirottu diktaatori massamurhaaja.

Novellissa on helppo sääliä Hitleriä ihmisenä, mutta ei diktaattorina. Kuvitelkaa itse nousevanne tavallisesta kansalaisesta maailman pelätyimmäksi diktaattoriksi. Ei olisi varmasti helppo tie. Eräs kohta Novellissa näyttää kuinka hitleristä löytyy myös pehmeämpi puoli. Vankilassa ollessaan Hitler alkoi kirjottamaan Mein Kampfia ystävänsä Ruudolf Hessin kanssa. Hitler suuttui Hessille ja viskasi tämän tarvikkeet maahnn. Kun Hess hikeentyi tästä, Hitler käveli komerolleen ja tarjosi hessille suklaa leivonnaisia, joita hän oli saanut lahjaksi. Tämä kohta herätti minussa vahvasti myötätuntoa Hitleriä kohtaan. Mutta kun taas suljin kirjan ja kysyin itseltäni kuka Hitler oli, suutuin taas. Mutta kirjan Hitleriin voi kuitenkin samaistua sillon tällöin.

Teoksessa ei näytetä pyrkivän puolustelemaan natseja ja Hitleriä millään tavalla, koska se olisi vielä tänäkinpäivänä todella kyseenalaista. Hitlerin tekoja ei olla vieläkään unohdettu, ja kirja jossa Hitleriä puolustettaisiin, olisi hyvin uhkarohkeaa ja siitä voisi joutua vaikeuksiin. Mutta onneksi Teos on historiaa vastaan nin vahvasti, että ei olisi väliä vaikka Huovinen olisi kirjoittanut paljonkin natseja tukevaa tekstejä.

Teos vaikuttaa pääasiassa huumorinsa avulla. Useassa kohdassa kirjan päähenkilö / kertoja haastattelee hitlerin tavanneita henkilöitä. Yleensä hitlerin oma versio samasta tarinasta poikkeaa hyvin vahvasti silminnäkijöiden tarinoista. Hitler itse väittää, että ei juonut tippaakaan. Miksi sitten eräs maitolähetti oli nähnyt Wienissä pienen sammuneen koululaisen, joka uhkasi repiä lähetin perseen hajalle jos tämä lähestyisi yhtään enempää. Uskoakseni kyseinen poika oli Adolf Hitler. Mies joka ei juonut. Kirjassa on paljon vastaavia tilanteita. Kirjan idea onkin tehdä maailman pelätyimästä diktaatorista totaalinen pelle. Olisi todella kiva nähdä lisää vastaavia teoksia diktaatoreista. Mielikuvat Hitleristä tanssimassa Eifeltornin luona loikkien metrien verran ilmaan ja haisevan viinalle olisi sellainen näky jonka haluaisin itsekkin nähdä.

Kaikin puolin Novelli veitikka on hyvin sepitetty tarina Adolf Hitleristä. Se on hauska ja sen voisi kuvitella olevan totta.

Mies joka tappaa talossa ja puutarhassa

Harri Nykänen on monelle suomalaiselle tuttu nimi. Harri Nykänen työskenteli aikaisemmin rikostoimittajana Helsingin-Sanomissa. Nykyään Nykänen on kirjailija ja kirjoittaa työkseen dekkareita. Kirjoissaan Nykänen kertoo Suomen alamaailman rikollisista ja heidän elämäntyylistään. Nykänen tuli kansalle tutuksi Raid dekkariensa kautta. Nykänen kirjoitti ensimmäisen Raidin vuonna 1992 ja sen jälkeen on hän on kirjoittanut vielä seitsemän muuta Raidia.

Kirjojen päähenkilönä toimii Joel Teräsvuori, joka tunnetaan nimellä Raid. Raid toimii työkseen torbeedona, eli alamaailman tappajana. Raid on saanut keikkoja myös suomen ulkopuolelta kuten Ruotsista ja Virosta. Raid kohtaa kuitenkin joskus keikkoja, jossa ei tapeta. Kirjasarjan viidennessä osassa Raid jää tahallaan kiinni ja joutuu katajannokalle. Raidin tarkoituksena on suojella pelkääjien puolella olevaa Johansonia. Raid on myös tehnyt useita keikkoja murtovarkaana, mutta yleensä kohteena on ollut jotain arvokkaampaa, kuin muutama tuhat euroa.

Raidin rikollisen ura alkoi Ruotsissa. Hänen perheensä joutui muuttamaan Suomesta Ruotsiin laman takia. Raid pääsi töihin Volvon tehtaaseen. Hän sai kuitenkin potkut volvolta ja pyrki Maraboule töihin. Maraboulla hän tapasi Uki kukkamaan, Sundmanin ja Takamäen. Hän oli jonkin aikaa töissä, kunnes hänet erotettiin Sundmanin, Takamäen ja Uki Kukkamaan kanssa, kun heitä epäiltiin suklaalastin varastamisesta. Raid liittyi moottoripyöräjengiin, josta hän kuitenkin siirtyi ammattirikolliseksi ja teki töitä niin Suomessa kuin Ruotsissa.

Raid on tappanut useita ihmisiä uransa aikana, mutta hän on silti säilyttänyt moraalinsa ja sääntönsä, joita hän noudattaa jyrkähtömästi. Hänestä näkee myös sen, että hän haluaa välttää tappamista viimeiseen asti. Hän ei myöskään halua tuhota toisten elämiä. Kirjassa Raid ja Poika, Raid matkustaa itä-Savoon lomalle, mutta sotkeutuu mukaan Bolivialaisen mafian ja paikallisen pojan ongelmiin, sillä poika oli varastanut Bolivialaisilta Kymmenen kiloa kokaiinia. Raid tappoi bolivialaiset, mutta tuhosi kokaiinin, koska hän ei halunnut sotkea poikaa alamaailmaan ja tehdä hanestä samanlaista, kuin itsestään. Raid ei siis ole ylpeä siitä, mikä hän on.

Raid ei halua myöskään sitoutua mihinkään. Hänellä on naisystävä Merja Kukkamaa. Hän ei kuitenkaan myönnä rakastavansa Merjaa. Raid on oppinut, että mitä hän ikinä tekeekään, niin hän jättää jälkeensä vain surua.

Raid todella monimutkainen ja hankalasti ymmärrettävä, mutta silti todella kiinnostava ja helposti omaksuttava hahmo. Jos on sattunut ikinä katsomaan tv-sarjaa 24, niin huomaa että Jack Bauer ja Raid ovat melkein sama hahmo. Raid on vain virkavallan toisella puolella.

Lauritsalan lukio

Lauritsalan lukio on ollut todella hieno koulu. Koulu viihtyisä, jossa on hienoja oppilaita ja opettajia. Koulun tilat ovat uudet ja modernit.Koulussa ja koulun ympärillä on paljon hyviä paikkoja, jossa voi viettää aikaa. Jos päivän aikana iskee ilkeä pikku-nälkä, on kaupat ja kebab paikat lähellä kävelymatkan päässä. Mielestäni Lauritsalan lukio ansaitsisi paremman maineen, kun mikä sillä on. Koululla ei ole mitään hävettävää. Ketään ei kiusata koulussa ja opettajat ovat mielestäni alansa parhaimmistoa. Odotan innolla seuraavia kolmea vuotta Lauritsalan lukiossa.